Suomalaisen työvoiman koko on n. 2,6 miljoonaa henkilöä. Työllisyysasteemme on noin 74–75 % ja työttömyys noin 10 % (Tilastokeskus, OECD). Työllään yhteiskuntaa kannattelee noin puolet kansalaisista – muiden toimeentulo perustuu merkittävältä osin tulonsiirtoihin. Jos nykyinen kehitys viedään äärimmilleen, voidaan päätyä tilanteeseen, jossa vain pieni osa – ehkä 5 % – tekee perinteistä palkkatyötä! Miten sinun käy, ja mitä sitten teet, kun ”työtä” ei enää ole? Ajatus kuulostaa absurdilta – mutta ei ole enää täysin mahdoton.

Automaation ja tekoälyn myötä muutos tapahtuu tämän sukupolven aikana – arviot muutosnopeudesta vaihtelevat, mutta lopputulos on silti sama: koneet pystyvät tekemään yhä suuremman osan siitä, mitä pidämme “työnä”. Miksi näin on?

Suomalainen työvoima painottuu vahvasti palvelu- ja asiantuntija-aloihin: suurin yksittäinen ryhmä on sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset (noin 15–20 % työllisistä), joita seuraavat liike-elämän ja hallinnon asiantuntijat sekä toimihenkilöt (yhteensä noin 25–30 %), mukaan lukien IT-, talous- ja asiantuntijatehtävät; teollisuuden ja rakentamisen työntekijät muodostavat noin 20–25 % työvoimasta, logistiikka ja kuljetus noin 7–10 %, kauppa ja muut palvelutyöt (esim. myynti, ravintolat, siivous) noin 15–20 %. Maa- ja metsätalous on supistunut noin 2–4 %:iin.

Elinaikanamme Suomi on siirtynyt selvästi teollisesta taloudesta kohti korkean osaamisen palveluyhteiskuntaa, jossa suurin osa suomalaisesta työstä on tietointensiivistä ja siten myös keskimääräistä alttiimpaa tekoälyn ja automaation vaikutuksille.

Mitä työn automatisaatio tarkoittaa työllisyydelle?

Lyhyellä aikavälillä automaation ja tekoälyn merkittävimmät säästöt (10–30 % työajasta) osuvat hallintoon ja asiakaspalveluun. Keskipitkällä aikavälillä jopa puolet työajasta monissa rutiinivaltaisissa tehtävissä voi automatisoitua.

Nämä arviot ovat linjassa kansainvälisten tutkimusten kanssa: esimerkiksi McKinseyn mukaan jopa 30–50 % työtehtävistä on teknisesti automatisoitavissa nykyteknologialla, ja generatiivinen tekoäly voi kiihdyttää tätä kehitystä merkittävästi (McKinsey, 2023). Hoiva ja fyysiset kontaktitehtävät jäävät vähemmän automatisoituviksi.

Nämä aikavälit voivat olla 1-3, 3-10, 10+ vuotta, mutta muutos voi olla nopeampikin. Joka tapauksessa on syytä varautua siihen, että perinteinen palkkatyö ei enää ole elämän keskeinen osa samalla tavalla kuin tänään. Mitä sitten?

Mitä työ on?

Perinteisessä mielessä työ tarkoittaa ansiotyötä (palkkatyö tai yrittäjyys), joka tuottaa markkina-arvoa ja näkyy BKT:ssa, mutta rinnalle on noussut myös ei-palkallinen työ, kuten hoivatyö, vapaaehtoistyö, omaehtoinen oppiminen ja jopa digitaalinen sisällöntuotanto, jotka voivat olla yhteiskunnallisesti merkittäviä ilman suoraa rahallista korvausta.

Tietotyön, alustatalouden ja tekoälyn myötä työn rajat hämärtyvät: työ ei ole enää sidottu aikaan tai paikkaan, eikä aina edes selkeästi erotettavissa vapaa-ajasta. Näin ollen “työ” voidaan nykyisin ymmärtää ennen kaikkea arvon tuottamisena (taloudellinen tai muu), riippumatta siitä, tapahtuuko se perinteisessä työsuhteessa vai sen ulkopuolella. Yleisesti, ja mm. meitä suomalaisia hivelevässä onnellisuusindeksissä käytetty BKT kattaa arviolta vain noin puolet kaikesta yhteiskunnallisesti merkittävästä työstä (OECD). On siis ilmeistä, että haluamme tehdä ja toimia huolimatta tai riippumatta siitä saammeko ”työstä” rahallista korvausta. Mutta miten tulemme toimeen jos kohta lähes kellään ei ole enää palkkatyötä?

Miten talous nykyisellään toimii, ja lakkaako se toimimasta?

Markkinatalous perustuu siihen, että resurssien (työ, pääoma, raaka-aineet) allokaatio tapahtuu hajautetusti markkinoilla kysynnän ja tarjonnan sekä hintamekanismin kautta, eikä keskitetyn suunnittelun avulla. Sen ytimessä on ajatus, että yksilöt ja yritykset tekevät päätöksiä omien kannustimiensa (hyöty, voitto) perusteella, ja hinnat välittävät informaatiota siitä, mitä kannattaa tuottaa, kuinka paljon ja kenelle.

Käytännössä kuitenkaan mikään nykyinen talous ei ole “puhdas” markkinatalous, vaan sekatalous, jossa valtio säätelee, verottaa ja tuottaa osan palveluista (esim. koulutus, terveydenhuolto) sekä korjaa markkinapuutteita (ulkoisvaikutukset, monopolit, tulonjakokysymykset).

Mutta jos vain ~5 % ihmisistä saa palkkaa, talous ei enää voi perustua palkkatyöhön ja markkinakysyntään, vaan sen on siirryttävä malliin, jossa tuotannon tuotto jaetaan laajasti (esim. perustulon tai omistuksen kautta), jotta koko järjestelmä pysyy toimivana.

Muutos ja murros on perustavanlaatuinen, ja pelottava. Ei ihme, että aiheesta puhutaan edelleen yllättävän vähän. Perustuuhan suuri osa nykyisestä talousjärjestelmästä oletuksiin, joita harvoin kyseenalaistetaan. Uutisissa seurataan haudanvakavana työllisyyslukuja, kavahdetaan yt-neuvotteluja, mutta iloitaan jäänmurtajista, startupeista ja viennin kasvusta.

Talous tekoälyn aikakaudella

Talouden suurin ongelma ei ole pian se, miten tuotamme – vaan kenellä on varaa kuluttaa.

Nykyinen markkinatalous perustuu yksinkertaiseen kiertoon: ihmiset tekevät työtä, saavat palkkaa ja kuluttavat, mikä pitää talouden liikkeessä. Jos palkkatyö kuitenkin katoaa laajasti, tämä ketju katkeaa. Tällöin keskeinen ongelma ei ole tuotanto, vaan kysyntä – kenellä on varaa ostaa ja kuluttaa, kun pystymme tuottamaan kaiken haluamamme?

Tekoäly siirtää talouden painopisteen tuotannosta tulonjakoon ja omistamiseen. Kuten mm. Jeremy Rifkin on esittänyt, lähestymme tilannetta, jossa marginaalikustannukset laskevat ja arvo syntyy yhä enemmän verkostoista ja pääsystä resursseihin (Rifkin, The Zero Marginal Cost Society). Toisaalta talouden nobelisti Elinor Ostrom on omassa työssään osoittanut, että resurssien hallinta voi perustua myös yhteisöllisiin malleihin.

Jos työ ei enää ole keskeinen tulonlähde, toimeentulo on rakennettava uudella tavalla, esimerkiksi perustulon ja laajemman omistuksen kautta. Ilman tätä markkinat eivät toimi, koska ostovoima katoaa. Samalla ratkaisevaksi kysymykseksi nousee, kuka omistaa automatisoidun tuotannon?

Työ ei kuitenkaan katoa kokonaan, vaan muuttuu: se siirtyy pakosta valintaan ja toimeentulosta merkitykseen. Talous ei häviä, mutta sen perusta muuttuu. Suurin riski ei ole teknologinen vaan yhteiskunnallinen – ilman uudistuksia syntyy epävakaa järjestelmä, jossa tuotanto keskittyy harvoille. Onnistuneessa siirtymässä taas mahdollistuu päinvastainen: vähemmän pakkoa ja enemmän vapautta keskittyä siihen, mikä on aidosti merkityksellistä.

Mekaanisen työn katoaminen ei ole kriisi – se on ensimmäinen todellinen mahdollisuus valita, mitä teemme ajallamme.

Mitä työsi sinulle merkitsee?

Suomalaisten sitoutuminen työhönsä on kohtuullisen hyvä mutta epätasainen: noin kolmannes kokee työnsä merkitykselliseksi ja on vahvasti sitoutunut, suurin osa tekee työnsä ilman erityistä innostusta, ja noin 15–20 % on selvästi irtautuneita. Tämä on linjassa myös kansainvälisten tutkimusten kanssa, joissa tyypillisesti vain noin 20–30 % työntekijöistä kokee olevansa aidosti sitoutuneita työhönsä (Gallup).

Sitoutuminen syntyy ennen kaikkea siitä, että työ koetaan merkitykselliseksi – sillä on vaikutus ja tarkoitus. Tätä vahvistavat autonomia, mahdollisuus käyttää ja kehittää osaamista, hyvä työyhteisö sekä työn yhteys omaan identiteettiin. Kun nämä tekijät toteutuvat, työ motivoi; kun ne puuttuvat, sitoutuminen jää heikoksi riippumatta palkasta tai muista ulkoisista kannustimista.

Eli onko sittenkään paha, jos nykyinen työ katoaa, jos kerran suuri osa suomalaisista ei ole siihen erityisen sitoutunut? Vastaus ei ole yksiselitteinen. Toisaalta rutiininomainen ja merkityksettömäksi koettu työ voi väistyä ilman suurta menetystä – jopa vapauttaen aikaa ja energiaa mielekkäämpään tekemiseen. Toisaalta työ ei ole ollut pelkkä toimeentulon lähde, vaan myös keskeinen tapa jäsentää arkea, rakentaa identiteettiä ja kuulua yhteiskuntaan. Jos työ katoaa, nämä rakenteet eivät automaattisesti korvaudu millään. Siksi kysymys ei ole siitä, katoavatko tietyt työtehtävät, vaan siitä, mitä niiden tilalle syntyy: löytyykö ihmisille uusia tapoja kokea merkitystä, yhteyttä ja vaikuttavuutta – vai jääkö tilalle tyhjiö?

Jos työ katoaa, ei riitä, että ihmisille tarjotaan vain enemmän vapaa-aikaa – tarvitaan uusia rakenteita, jotka korvaavat työn tarjoaman merkityksen, rytmin ja yhteisön. Keskeistä on tukea ihmisiä siirtymässä valmennuksen avulla, rakentaa uusia yhteisöllisiä ympäristöjä työpaikkojen tilalle ja mahdollistaa merkityksellinen tekeminen esimerkiksi vapaaehtoistyön, projektien ja luovan toiminnan kautta. Samalla elinikäinen oppiminen ja arjen rytmi nousevat tärkeään rooliin. Ilman tällaista kokonaisuutta tyhjiö on todellinen riski, mutta oikein rakennettuna muutos voi vapauttaa ihmisille enemmän aikaa ja mahdollisuuksia tehdä asioita, joilla on heille aidosti merkitystä.

Ehkä ensimmäistä kertaa historiassa meillä on mahdollisuus rakentaa yhteiskunta, jossa arvo ei synny pakosta vaan merkityksestä.

Kyse ei ole vain työn tulevaisuudesta – vaan ihmisen roolista yhteiskunnassa.

Mitä sitten?

Lopulta kysymys ei ole teknologiasta, vaan valinnoista. Tekoäly ei pakota meitä tiettyyn suuntaan, mutta se avaa mahdollisuuden irrottautua mallista, jossa ihmisen arvo on sidottu palkkatyöhön. Mekaanisen ja merkityksettömäksi koetun työn väistyminen ei ole uhka, vaan mahdollisuus – mahdollisuus rakentaa elämä ja yhteiskunta, jossa tekeminen perustuu enemmän merkitykseen kuin pakkoon.

Muutos on väistämätön, mutta sen lopputulos ei ole. Me voimme päättää, käytämmekö tämän hetken peläten vai rakentavasti.

Kyse ei ole siitä, miten säilytämme vanhan, vaan siitä, mitä uskallamme rakentaa sen tilalle.

Juuri nyt on oikea hetki kuvitella ja luoda yhteiskunta, jossa meillä on enemmän vapautta, enemmän aikaa ja enemmän mahdollisuuksia tehdä sitä, mikä on meille merkityksellistä.

Pekko Vehviläinen

Kirjoittaja on pitkään akateemisessa yhteisössä, yrityselämässä ja yrittäjänä toiminut, tekoälystä väitellyt tekniikan tohtori ja konsultti, joka haluaa vapauttaa ihmiset mekaanisesta työstä kohti merkityksellisempää elämää.

Lähteet ja lisälukeminen

Tilastokeskus – työvoimatutkimus https://www.stat.fi/til/tyti/index.html

OECD – Employment rate data https://data.oecd.org/emp/employment-rate.htm

McKinsey Global Institute – Jobs lost, jobs gained https://www.mckinsey.com/mgi/our-research/jobs-lost-jobs-gained

McKinsey (2023) – Generative AI and the future of work https://www.mckinsey.com/capabilities/mgi/our-insights/the-economic-potential-of-generative-ai

World Economic Forum – Future of Jobs Report https://www.weforum.org/reports/the-future-of-jobs-report-2023

OECD – Household production & unpaid work https://www.oecd.org/sdd/national-accounts/householdproduction.htm

Gallup – State of the Global Workplace https://www.gallup.com/workplace/349484/state-of-the-global-workplace.aspx

Jeremy Rifkin – The Zero Marginal Cost Society https://www.jeremyrifkin.com/the-zero-marginal-cost-society

Elinor Ostrom – Nobel Prize information https://www.nobelprize.org/prizes/economic-sciences/2009/ostrom/facts/